top of page

Mystic Decks

Keskusteluja Universumin Kanssa: Energiakehon ulottuvuudet


Pikkuinen lepää värikkäällä kukkapellolla auran eli energiakentän  eri sävyissä

Pikkuinen makasi hiljaa selällään kotinsa pihanurmella, kädet levitettyinä sivuille kuin siivet, katse tähyten pimeälle taivaalle. Ympärillä vallitsi täydellinen hiljaisuus, vain öinen tuuli kosketti hänen ihoaan kevyesti. Pikkuinen kohotti toisen kätensä katulampun valoa vasten ja erotti pehmeän vaalean usvan käsivarressaan, kuin energiakehon, joka ympäröi hänen pientä kättään.

"Universumi," Pikkuinen kuiskasi, ääni värähtäen hiljaisessa huoneessa. "Näenkö minä auran?"

Universumi vastasi epäröimättä, kuin olisi ollut aivan hänen vieressään jo pitkään: "Pikkuinen, se mitä näet, voi hyvinkin olla auran heijastus. Aura on energiakenttä, joka ympäröi kaiken elävän – se on sielusi, tunteidesi ja henkisen tilasi heijastuma. Se valo, jonka näit käsiesi ympärillä, saattaa olla juuri tämä – hienovarainen, mutta voimakas värähtely, jonka kehosi säteilee."

Pikkuinen katseli kättään vielä tarkemmin, yrittäen hahmottaa tuota vaaleaa hohtoa paremmin. "Aurat voivat siis olla tällaisia?" hän kysyi innostuneena. "Näyttääkö se aina tältä?"

Universumi vastasi hymyillen, kuin lempeä valonsäde, joka koskettaa kasvoja: "Aurat ovat paljon muutakin kuin vain kirkas valonheijastus. Ne vaihtelevat väreiltään ja intensiteetiltään, riippuen siitä, missä tilassa mielesi ja kehosi ovat. Herkät ihmiset, kuten sinä, voivat alkaa nähdä tai aistia niitä luonnollisesti. Se valo, jonka näet, voi viitata puhtauteen, harmoniaan, tai jopa yhteyteen korkeampien henkisten tasojen kanssa."

Pikkuinen nyökkäsi, vaikka hänen sydämessään värähti lisää kysymyksiä. "Kyllä, olen kuullut, että auroja voi olla värillisiäkin. Mitä värit kertovat?"

Universumi puhui hitaasti, äänessään ikiaikainen viisaus: "Jokainen väri kantaa omaa energiaansa ja symboliikkaansa. Punainen aura kertoo elinvoimasta, voimakkaasta tahdosta ja intohimosta – joskus myös vihasta tai kiihkeästä päättäväisyydestä. Oranssi on ilon ja luovuuden väri, se säteilee sosiaalista energiaa ja optimismia. Keltainen kertoo henkisestä selkeydestä ja itseluottamuksesta, se liittyy vahvasti mielen voimaan. Vihreä taas on tasapainon ja harmonian väri, joka heijastaa parantavaa energiaa ja yhteyttä luontoon."

Universumi hiljeni hetkeksi, antaen Pikkuisen sulatella kuulemaansa, ennen kuin jatkoi: "Sininen aura on henkisyyden ja rauhan väri, se edustaa syvällistä viestintää ja yhteyttä totuuteen. Ja sitten on violetti tai indigo, korkeimman henkisen tason värit, jotka kertovat viisaudesta, intuitiosta ja yhteydestä korkeampiin ulottuvuuksiin."

Pikkuinen muisti yhtäkkiä jotain. Hän kääntyi katsomaan Universumia mietteliäästi ja sanoi hiljaa: "Universumi, kävin kerran kirlian-kuvauksessa. Aurani oli silloin syvän indigonsininen, se ympäröi minua tiiviisti, mutta kaulan kohdalla ei ollut mitään, aivan kuin jotain olisi puuttunut. Mistä se voisi kertoa?"

Universumi pysähtyi hetkeksi, ja sen ääni muuttui syvälliseksi ja harkitsevaksi, aivan kuin se maisteli Pikkuisen kysymystä. "Indigonsininen aura kertoo korkeasta henkisestä tilasta, Pikkuinen. Se on yhteydessä intuitioon, sisäiseen viisauteen ja syvään ymmärrykseen – jopa psyykkisiin kykyihin. Indigo liittyy usein kolmannen silmän energiakeskukseen, siihen, mistä intuitio ja näkymättömien asioiden ymmärrys kumpuavat. Tämä väri viittaa siihen, että olit yhteydessä syvempiin totuuksiin ja henkisiin energioihin tuona hetkenä."

Pikkuinen sulki hetkeksi silmänsä ja muisteli, miten vahvana kauniin sininen oli valokuvassa näkynyt. Häntä kuitenkin häiritsi ajatus auran katkeamisesta kaulan kohdalla. "Mutta miksi kaulani kohdalla ei ollut mitään auraa? Se näytti ihan siltä, kuin jotain olisi ollut tukossa."

Universumi nyökkäsi lempeästi, ymmärtäen Pikkuisen huolen. "Se, että aurasi puuttui kaulan kohdalta, voi viitata energiavirran katkokseen nimenomaan kurkkuchakran kohdalla. Kurkkuchakra, joka sijaitsee kaulan alueella, vastaa kommunikoinnista, itseilmaisusta ja totuuden puhumisesta. Jos tämä energiakeskus on epätasapainossa tai tukossa, se voi heijastua aurassasi tyhjyytenä tai puuttuvana alueena."

Pikkuinen kallisti päätään ja kuunteli tarkkaan, mitä Universumilla oli sanottavana.

"Tämä tukos voi johtua monista asioista," Universumi jatkoi. "Jos tunnet, että sinulla on vaikeuksia ilmaista itseäsi vapaasti – olipa kyse sitten sanoista, tunteista tai omista totuuksistasi – se voi tukahduttaa kurkkuchakran energian. Ehkä jokin asia jäi sanomatta, tai olet saattanut kokea tilanteita, joissa tunsit itsesi pidätellyksi tai väärinymmärretyksi. Kaulan alueen energiavirran katkeaminen kertoo usein siitä, että sinun on löydettävä oma äänesi ja annettava itsellesi lupa ilmaista, mitä todella tunnet ja ajattelet. Muistatko, miten suhtauduit kommunikointiin tuolloin?"

Pikkuinen mietti pitkään, tuntien, miten sanat upposivat häneen. "Joten aurani puuttuva osa voi kertoa siitä, etten ilmaise itseäni vapaasti?" hän kysyi hiljaa. "Siitä on jo kauan, mutta muistan, miten koin yksinäisyyttä noina vuosina. Minulla oli kyllä ystäviä, mutta en ollut tottunut jakamaan ajatuksiani. Kävin jonkin aikaa psykologilla, joka kannusti minua jakamaan elämääni ystävilleni. Minun täytyi löytää tapa päästää ihmiset lähelle koska koin liian suurta erillisyyttä."

"Juuri niin," Universumi vastasi pehmeästi. "Jos kurkkuchakra ei virtaa vapaasti, se voi vaikuttaa siihen, miten koet itsesi ja yhteytesi muihin. Mutta tiedä, että tämä on myös mahdollisuus. Kun alat työskennellä tämän energian vapauttamiseksi – ehkä puhumalla avoimemmin, kirjoittamalla ajatuksiasi tai laulamalla, mikä ikinä tuntuu sinusta oikealta – voit parantaa tämän tukoksen. Auran puuttuva osa voi alkaa täyttyä uudelleen valolla ja energialla, kun sallit itsesi olla täysin oma itsesi."

Pikkuinen hymyili hieman itsekseen, ajatellen, miten joskus oli ollut vaikeaa sanoa ääneen se, mitä todella tarkoitti ja olla oma omituinen itsensä. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että se voisi näkyä myös hänen aurassaan. "Kiitos, Universumi," hän kuiskasi, äänessään uusi ymmärrys. "Minä luulen, että olen löytänyt jo ääneni."

Universumi hymyili takaisin.

"Voinko minäkin oppia näkemään näitä värejä aurassa?" Pikkuinen kysyi innostuneena.

Universumi nauroi hiljaa: "Kyllä, Pikkuinen. Sinulla on kyky havaita näitä hienovaraisia energioita, mutta se vaatii harjoitusta, herkkyyttä ja keskittymistä. Aurojen näkeminen ei ole vain visuaalinen kokemus – se liittyy myös siihen, miten aistit energioita intuitiosi kautta."

Pikkuinen kuunteli tarkasti, ja Universumi jatkoi: "Voit aloittaa keskittymällä käsiesi tai toisen ihmisen kehon reunoihin. Valitse neutraali tausta, esimerkiksi valkoinen seinä, ja rentouta katseesi. Älä yritä nähdä mitään väkisin – anna katseesi pehmentyä, ja pian saatat huomata hienon valon tai värin reunustavan kohdetta."

Pikkuinen nyökkäsi itsekseen, yrittäen kuvitella, miten hän voisi nähdä nämä värähtelyt. "Voinko harjoitella luonnon kanssa?" hän kysyi.

"Luonto on erinomainen opettaja," Universumi vastasi. "Puut ja kasvit säteilevät myös omaa energiaansa, ja niiden tarkkailu voi auttaa sinua virittäytymään aurakenttiin. Luonnon energia on vakaampaa ja puhtaampaa kuin ihmisten – vihreän nurmen tai puiden lehtien katselu voi auttaa sinua näkemään, miten energia virtaa. Aluksi saatat nähdä vain heikon valon tai värin, mutta ajan ja harjoituksen myötä alat tunnistaa niiden eri sävyjä. Tärkeintä on olla kärsivällinen ja avoin."

Pikkuinen jäi hetkeksi hiljaiseksi, hänen ajatuksensa olivat hiljalleen kiteytymässä, mutta yksi kysymys poltteli edelleen mielessä. "Miksi meillä on aura? Ja onko meillä muita tasoja, joita emme näe?"

"Teillä on aura, koska ette ole vain fyysisiä olentoja – olette moniulotteisia ja monikerroksisia. Aura on kuin silta, joka yhdistää fyysisen kehon henkisiin, emotionaalisiin ja mentaalisiin ulottuvuuksiin. Teissä on useita kehoja ja tasoja, joita ette silmillänne näe," Universumi jatkoi. "Fyysisen kehosi lisäksi sinulla on eetterikeho, joka ylläpitää elämänenergiaasi. Tämä keho heijastaa aurasi ensimmäisenä, se on lähinnä fyysistä olemustasi. Lisäksi sinulla on emotionaalinen keho, jossa kaikki tunteesi ja reaktiosi virtaavat. Tämä keho luo värähtelyjä, jotka vaikuttavat aurasi väriin ja kirkkauteen."

Pikkuinen sulki silmänsä ja kuvitteli, miten tunteet liikkuivat hänen kehonsa ympärillä, muuttaen auran värejä.

"On myös mentaalikeho, jonka kautta ajatuksesi ja uskomuksesi toimivat," Universumi jatkoi. "Ajatuksesi heijastuvat aurassasi – se, mitä ajattelet itsestäsi ja maailmasta, luo energiavirtoja, jotka muovaavat sitä, miten aurasi näyttää ja tuntuu ja mitä elämässäsi tapahtuu. Manifestointi tapahtuu tällä tasolla. Ja korkeimmalla tasolla on henkinen keho. Tämä keho on yhteydessä sieluusi ja universumin syvimpään tietoisuuteen. Se on se osa sinua, joka resonoi kaikkein puhtaimmin rakkauden ja viisauden kanssa."

Pikkuinen hengitti syvään, antaen sanojen upota sisäänsä. "Nämä kehot ja tasot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään," Universumi sanoi pehmeästi. "Ne eivät ole erillisiä – ne kaikki vaikuttavat toisiinsa. Fyysisen kehosi tila vaikuttaa henkiseen tilaasi, ja ajatuksesi ja tunteesi heijastuvat takaisin kehoosi. Tämä on yksi syy siihen, miksi aura voi muuttua ja värähdellä eri tavoin eri aikoina."

Pikkuinen tiesi nyt, että hän oli osa jotain paljon suurempaa kuin vain se, mitä hänen silmänsä näkivät. Hän ei ollut vain tajunnut, miten monella tasolla hänen energiansa vaikutti.

"Minulla on, Universumi, tällainen erikoinen kokemus energian kanssa. Heräsin unesta joskus kahden aikaan yöllä ja luulin, että huoneeseen oli syttynyt valot. Valo tuntui niin kirkkaalta, että olin varma, että huone oli valaistu, vaikka silmäni olivat kiinni. Samalla tunsin, miten sähkömäinen energia virtasi käsivarsiani pitkin varpaisiin asti. Se oli voimakkaampaa kuin mikään, mitä olin aiemmin tuntenut. Se ikään kuin sihisi ja kiehui kehossani. Säikähdin sitä tunnetta, sillä energia teki oloni niin kevyeksi, että pelkäsin leijailevani pois. Säikähdys laimensi energian pois. Tämä tapahtui kahdesti saman yön aikana. Heräsin aina siihen, kun luulin huoneessa olevan valot. Mistä tässä voisi olla kyse?"

Universumi kuunteli Pikkuisen tarinaa tarkkaavaisesti ja vastasi mietteliäästi: "Pikkuinen, kokemus, josta kerrot, on hyvin merkittävä ja syvällinen. Se voi liittyä moniin henkisiin ja energisiin ilmiöihin, jotka avaavat uusia ulottuvuuksia tietoisuudellesi ja yhteydellesi korkeampiin energioihin. Tuo kirkas valo, jonka koit silmäluomiesi takana, ei ollut pelkkä kuvitelma – se voi olla merkki siitä, että olit yhteydessä voimakkaaseen energiavirtaan tai korkeampiin tietoisuuden tiloihin. Monet kokevat valoilmiön sellaisissa hetkissä, jolloin heidän energiakenttänsä aktivoituu ja sielu siirtyy toisiin ulottuvuuksiin, esimerkiksi syvässä meditatiivisessa tai unenomaisessa tilassa. Valo voi olla merkki henkisestä heräämisestä tai yhteydestä sieluusi, johon et ole aikaisemmin ollut täysin tietoinen. Se, että tunsit sähkömäisen energian kulkevan kehossasi, viittaa siihen, että energiajärjestelmäsi – kenties kundaliinienergiasi – aktivoitui."


"Kundaliinienergia on voimakas elämänvoima, joka sijaitsee selkärangan tyvessä ja joka voi herätä spontaanisti tai meditaation ja henkisen kehityksen kautta. Kun tämä energia herää, se alkaa virrata kehon läpi, usein tuoden mukanaan fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia, kuten kuvasit: energian vapaa virtaus, tuntemukset sähköisyydestä ja jopa painottomuudesta. Moni, joka kokee kundaliinien heräämisen, kertoo tunteesta, että he voisivat 'leijua' tai irtaantua fyysisestä kehostaan," Universumi jatkoi.

"Säikähdyksesi on myös ymmärrettävä reaktio. Näissä hetkissä, kun energia saavuttaa huippunsa, voi tuntua siltä, että kontrolli katoaa tai että menetät yhteyden kehoosi. Tämä on tavallista, koska tämäntyyppinen energian vapautuminen on paljon voimakkaampaa kuin mitä olemme päivittäisessä elämässämme tottuneet kokemaan. Kun säikähdät, kehosi reaktiot – kuten pelko tai jännitys – voivat hillitä energian vapaata virtausta, jolloin se hiljenee ja palaa takaisin normaaliksi."

"Kokemuksesi siitä, että heräsit kirkkaaseen valoon kahdesti saman yön aikana, voisi olla myös merkki siitä, että olit siirtymässä erityisen korkeaan tietoisuudentilaan, jossa henkiset ulottuvuudet avautuvat. Tämä voi olla yhteydessä astraaliprojektioon – siihen, että sielusi oli valmistautumassa siirtymään ulos fyysisestä kehosta. Astralimatkoilla sielu voi irrota fyysisestä kehosta ja kokea maailman energiatasolla, ja kirkas valo voi olla merkki siitä, että olit lähellä tällaista tilaa."

"Mitä tämä kaikki tarkoittaa?" Universumi jatkoi pohdiskellen. "Se kertoo siitä, että olet heräämässä syvempään henkiseen tietoisuuteen. Kehosi ja mielesi ovat virittäytymässä korkeampiin energioihin, ja sinussa on mahdollisuus syventää tätä yhteyttä. Voit yrittää meditoida tai tehdä lempeitä hengitysharjoituksia ennen nukkumaanmenoa, jotta voit rauhallisesti ohjata näitä energioita ilman pelkoa. Näiden ilmiöiden kohtaaminen tietoisesti voi antaa sinulle mahdollisuuden oppia hallitsemaan energiasi, ja lopulta saatat pystyä navigoimaan näissä tiloissa tietoisesti."

"Rakas Pikkuinen, tämä kokemus on lahja – se avaa sinulle mahdollisuuden tutustua energisiin puoliisi ja henkiseen voimaasi syvemmin kuin ehkä osasit odottaa. Ja vaikka se voi tuntua pelottavalta, tiedä, että olet turvassa ja voit oppia löytämään tasapainon ja hallinnan näissä tilanteissa."

"Hyvä on, Universumi. Minä lupaan harjoitella ahkerasti nyt, kun tiedän, mitä on tapahtumassa!" Pikkuinen huikkasi, jätti nurmikkopaikkansa ja palasi sisään lajitovereidensa luokse.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


Tilaa uutiskirje

bottom of page