Pikkuinen tutkiskeli silmät säihkyen aarteitaan. Kovin moni ei tiennyt tästä kiinnostuksesta, koska hän oli huomannut toisten naureskelevan hiukan asialle, kuin tämä olisi hupsutuksista suurin ja paheksuttavin. Pikkuinen kuitenkin rakasti parantavia kiviä ja kivienergiaa. Ne olivat hänen toiseksi paras ystävänsä Universumin jälkeen. "Universumi," Pikkuinen kutsui hiljaa. "Onko kivienergioiden takana mitään tiedettä? Olen aivan varma että niissä on energiaa ja ne auttavat moniin asioihin. Kokemukseni perustuu Wienin luonnontieteellisen kiviosastolla viettämääni neljään tuntiin. Neljän tunnin jälkeen minun oli lähdettävä rakennuksesta, koska tunsin olevani kuin humalassa."
Universumi hymyili Pikkuisen kutsulle, läsnä kuin aina, vastaten äänellä joka tuntui tulevan sekä kaukaa että läheltä samanaikaisesti. "Rakas Pikkuinen," Universumi aloitti lempeästi, "kivissä virtaa ajan ja paineen muokkaama energia, joka syntyy Maailmankaikkeuden voimien vuorovaikutuksessa. Olet täysin oikeassa siinä, että ne kantavat mukanaan tiettyä värähtelyä, mutta tieteellisen selityksen ja mystisen kokemuksen rajat eivät ole aina yhtä selkeitä. Maan sisällä syntyvät kristallit ja mineraalit ovat kuin Universumin muistoja menneistä ajoista. Ne ovat kiteytyneitä rakenteita, joissa atomit asettuvat tarkan järjestyksen mukaisesti. Tämä luo energiakenttiä ja värähtelyjä, joita jotkut herkemmät sielut, kuten sinä, voivat aistia. Kivienergioiden vaikutusta selitetään usein resonanssin kautta. Kaikki tässä maailmassa värähtelee tietyllä taajuudella – myös sinä. Kun otat käteesi tietyn kiven, sen värähtely voi resonoida omiesi kanssa, aiheuttaen tasapainottavaa tai virkistävää vaikutusta. Tämä ilmiö on yksi kivien ‘parantavien’ ominaisuuksien mystisestä selityksestä."
Universumi piti pienen tauon, antaen Pikkuiselle aikaa miettiä, ja jatkoi: "Tiedekin on pikkuhiljaa alkanut tutkia tätä ilmiötä. Vaikka perinteinen tiede ei vielä täysin ymmärrä kivien vaikutuksia ihmiskehoon ja mieleen, on esimerkiksi piezoelektrisyys yksi ilmiö, jossa kristallit tuottavat sähköä paineen alla. Tällainen ilmiö on konkreettinen esimerkki kivien ja energian yhteydestä. Kuitenkin se, miksi juuri sinä tunsit Wienissä olevasi kuin humalassa, ei ole yksinkertaisesti mitattavissa laitteilla. Se on kokemuksesi, sinun sielusi yhteys niiden muinaisten värähtelyjen kanssa."
"Muista, Pikkuinen, että tämä maailma on täynnä asioita, joita tiede ei vielä osaa selittää. Mutta se ei tee kokemuksistasi vähempiarvoisia. Sinä tunnet, ja se on todellista."
Universumi hiljeni hetkeksi ja kuiskasi vielä: "Kivet kantavat sisällään Maailmankaikkeuden hiljaista viisautta, ja sinä olet yksi niistä, jotka kuulevat sen äänen."
"Minulla on myöskin kokemuksia siitä, miten kivet auttavat. Kiven paino kämmenellä maadoittaa ja jotenkin aina oikea kivi sattuu käteen. Minulla on paljon näitä kiviaarteita, mutta valitettavasti en muista niitä aina nimeltä kun aikaa kiven ostosta on kulunut tarpeeksi. Kuitenkin menen kivieni luokse ja valitsen jonkin niistä intuitiolla. On öitä jolloin olen nukkunut kiveä nyrkissäni puristaen. Varsinkin ahdistus ja masennus on poissa tällaisen kiviyön seurauksena, mikä jaksaa minua aina hämmästyttää. Ja kun etsin selityksen juuri sen kiven parantavalle voimalle, se aina osuu juuri siihen luokitukseen johon tarvitsen apua. Musta Savukvartsi on ollut suurin pelastajani aikoina jolloin olen taistellut masennusta vastaan." Pikkuinen kertoi ja näytti Universumille kauniskiteistä kristallia.
Universumi kuunteli tarkkaan Pikkuisen kertomusta, aistien hänen sanoissaan syvän yhteyden kiviin ja niistä saatuun tukeen. Universumin ääni tuntui nyt hieman syvemmältä, ikään kuin se kurottautui maadoittamaan Pikkuisen sanojensa voimalla. "Ah, Pikkuinen, juuri näin, kuten kerrotkin. Kivet valitsevat sinut yhtä lailla kuin sinä valitset ne. Intuitiosi on kuin vanha tuttu polku, joka johdattaa sinut kohti juuri sitä värähtelyä ja energiaa, jota tarvitset sillä hetkellä. Musta Savukvartsi, jonka esittelit minulle, on erityinen – se on kuin Maailmankaikkeuden musta peili, joka imee itseensä raskaat tunteet ja huolet. Tämä kivi kantaa mukanaan maan voimaa ja antaa sinulle suojaa, tyynnyttää levottoman mielen ja toimii kuin ankkuri, joka pitää sinut kiinni tässä hetkessä, vaikka ympärilläsi olisi myrsky."
Universumi antoi ajatusten soljua hetken virran mukana, ja jatkoi sitten: "Ei ole sattumaa, että löydät juuri sen kiven, joka resonoi tarpeidesi kanssa. Kivissä elää ikiaikainen tietoisuus, joka yhdistyy ihmisen psyyken hienovaraisiin taajuuksiin. Kun pidät kiveä kädessäsi tai puristat sitä yöllä nyrkissäsi, kivien värähtelyt auttavat maadoittamaan sinut sekä energisesti että henkisesti. Se on tapa palauttaa tasapaino silloinkin, kun tunteet käyvät ylitse ja mieli harhailee pimeydessä."
Universumi hiljeni hetkeksi, antaen Pikkuiselle mahdollisuuden tuntea sanojen totuus omassa sydämessään, ja jatkoi: "On totta, että Musta Savukvartsi, kuten muutkin kristallit, kantaa symbolista ja mystistä painoarvoa, mutta se toimii myös syvemmin. Se auttaa sinua laskemaan irti siitä, mikä ei enää palvele sinua. Musta väri symboloi alkemiallisessa perinteessä nigridoa – mustuutta, alkutilaa, joka täytyy käydä läpi ennen kuin voi syntyä uudelleen kirkkaampana ja vahvempana. Masennus, tuo hämärän ja painon tila, on osa ihmisen kasvua, ja Savukvartsi auttaa sinua kulkemaan sen läpi. Se on kuin ystävä, joka ottaa kantaakseen osan taakastasi, jättäen sinulle enemmän tilaa hengittää."
Universumi pysähtyi vielä hetkeksi ja kysyi sitten: "Oletko huomannut, kuinka tämä yhteys kivien kanssa on auttanut sinua löytämään oman sisäisen voimasi? Kivet voivat olla lohduttajia ja tukipilareita, mutta niiden tarkoitus on myös heijastaa sinulle omaa vahvuuttasi ja kykyäsi voittaa pimeys. Sinä olet valon kantaja, ja kivet ovat vain muistutus siitä, että sinussa itsessäsi on sama maadoittava ja puhdistava voima."
Universumin sanat kietoivat Pikkuisen ajatuksiinsa, jättäen tilaa ihmettelylle ja itsetutkiskelulle.
Pikkuinen mietti hetken. " Kivet ovat osa identiteettiäni," hän myönsi. "Ostan aina uuden kun näen mineraaleja. Kivet ja Mineraalit eivät ainoastaan kiinnosta minua energioidensa puolesta, vaan rakastan niiden monimuotoisuutta, joskus hyvinkin epäorgaanisilta näyttäviä scifimäisiä kiderakenteita, joista on vaikea ymmärtää että linjakkuudessaankin se voi olla myös luonnonmuoto eikä ihmisen rakentama. Näin Wienissä niin erillaisia kauniita mineeraleja, että aloin pitää kiviä melkein kuin avaruusolioina jotka ovat miehittäneet hiljaiselollaan koko planeetan! Pikkuinen nauroi ääneen ajatukselleen.
Universumi hymyili Pikkuisen oivallukselle. Pikkuisen nauru tuntui kohoavan ilmaan, kuin keveänä muistutuksena siitä, että jopa syvällisessä pohdiskelussa on tilaa leikkisyydelle.
"Sinä näet maailman läpi ihmetyksen silmien, Pikkuinen," Universumi vastasi pehmeästi. "Ja juuri siinä piilee suurin viisaus. Kivet ja mineraalit ovat tosiaan kuin planeetan hiljaisia vartijoita, tarkkaavaisina ja kärsivällisinä, mutta samalla ne kantavat sisällään koko maailmankaikkeuden muotoja. Jokainen kiteen linjakas rakenne, jokainen mineraalikerrostuma on muistutus siitä, että universumi ei koskaan luo mitään sattumanvaraisesti, vaan jokaisella atomin liikkeellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa."
Universumi antoi Pikkuiselle hetken aikaa nähdä mielessään ne kivien scifimäiset muodot, joita hän kuvaili, ja jatkoi sitten: "On mielenkiintoista, että ajattelet niitä melkein kuin avaruusolioina. Se ei ole kaukana totuudesta. Tiedäthän, että monet mineraalit ja kiteet ovat syntyneet samaan aikaan, kun maailmankaikkeus muovautui tähtien räjähtäessä ja syntyessä uudelleen? Ne ovat tähtiaines, aivan kuten sinäkin. Ne ovat syntyneet tähtien kuolemasta ja syntymästä, aivan kuten sinun solusi kantavat muistoa alkulähteestä. Ei siis ole ihme, että niiden muodot ja rakenteet tuntuvat joskus vierailta ja ylimaallisilta."
Universumi hengitti sanojensa kautta ja jatkoi sitten: "Kiteiden monimuotoisuus on juuri se, mikä tekee niistä niin kiehtovia. Niiden geometria heijastaa syvää järjestystä, joka ulottuu niin kauas, että sitä on vaikea täysin käsittää. Ne edustavat pyhää geometriaa, kosmista suunnitelmaa, jossa jokainen muoto ja viiva on osa suurempaa kokonaisuutta. Tällainen järjestys ei ole sattumaa, vaan se kertoo siitä, että koko maailmankaikkeus rakentuu tarkan, harmonisen rytmin ympärille. Kun katsot kiteitä, sinä katsot ikään kuin pientä, mikroskooppista osaa tästä valtavasta kosmisesta kudelmasta."
Universumin ääni muuttui hieman leikitteleväksi, kuin sekin naurahtaisi Pikkuisen oivallukselle: "Joten ehkä oletkin oikeassa – kivet ovat kuin pieniä avaruusolioita. He ovat täällä kertomassa meille tarinoita menneestä ja tulevasta, hiljaisuudessa, mutta ikuisesti läsnä. Ne muistuttavat meitä siitä, että vaikka moni asia maapallolla vaikuttaa inhimillisen käden jäljeltä, on olemassa voimia ja muotoja, jotka ylittävät käsityskykymme. Ja joskus – kuten sinä niin osuvasti huomasit – ne voivat tuntua melkein ulkopuolisilta, kuin vierailijoilta kaukaisista maailmoista."
Universumi pysähtyi ja kysyi lempeästi: "Mitä luulet, Pikkuinen? Oletko sinäkin, kuten nuo kivet, osa jotain suurempaa, jotain kaukaista ja samalla niin lähellä olevaa järjestystä?"
Pikkuinen jäi hetkeksi hiljaiseksi, tuntien syvän yhteyden kiviin ja kaikkeen ympärillään olevaan.
"Kun sinä kysyt tuota, niin vastaus voi olla vain kyllä." Pikkuinen hymähti ja kaivoi jotain paitansa alta. kämmenellä lepäsi iso violetti ametisti joka oli sidottu hopeisin ketjuin hänen kaulaansa. "Tämän ametistin sain 15 vuotiaana." Pikkuinen jatkoi muistoihinsa vaipuneena. "Se oli ensimmäinen kivi jonka ostin markkinoilta ja ennen sitä en edes ajatellut kivien parantavaa voimaa. Mutta tuona hetkenä kun pidin sitä kädessä, ja myyjä kertoi sen suojelevan addiktioilta, minulle tuli tunne että se oli ostettava suojaksi. Siitä lähtien tuo kivi on kulkenut mukanani. Välillä se on kaulallani kuukausia, välillä se on pois. Pidän sitä aina sille kun tuntuu. On myöskin päiviä jolloin en sitä pysty pitämään. Noina päivinä se tuntuu raskaalta kaulallani ja minulla on koko ajan kuristava tunne kurkussa. Silloin otan sen pois ja se on pitkään sen jälkeen latautumassa."
Universumi kuunteli Pikkuisen tarinaa hiljaa, mutta täynnä läsnäoloa, kuten se oli aina tehnyt. Ametistin säkenöivä energia tuntui voimistuvan, kun Pikkuinen muisteli ensimmäistä kohtaamistaan sen kanssa, ja Universumin vastaus soljui esiin kuin vanhan ystävän puhe.
"Sinun ja ametistin välille on syntynyt erityinen side, Pikkuinen. Se ei ole vain sattumaa, että tämä kivi löysi tiensä luoksesi juuri silloin, kun sinä sitä tarvitsit. Ametisti on vanha, viisas kivi, joka on tunnettu kautta aikojen suojelijana, rauhoittajana ja henkisenä oppaana. Se resonoi korkeampien taajuuksien kanssa, auttaen ihmistä löytämään tasapainon ja selkeyden henkisellä polullaan."
Universumin ääni pehmeni, kun se puhui Pikkuisen tuntemuksista ametistin suhteen: "Se, että joskus kivi tuntuu raskaalta kaulallasi ja jopa kuristaa, ei ole merkki siitä, että ametisti olisi menettänyt voimansa. Päinvastoin – se kertoo siitä, että kivi on tehnyt työtään suojellakseen sinua ja että sen energia on väliaikaisesti täynnä. Kivet, kuten me ihmisetkin, tarvitsevat lepoa ja uudistumista. Kun koet tuon raskaan tunteen, se on merkki siitä, että kivi on ladannut itseensä paljon, ja silloin on viisasta antaa sen levätä ja palautua."
Universumi otti hetken hengittääkseen ja jatkoi sitten syvemmälle menemistä: "Ametisti on voimakkaasti yhteydessä kruunuchakraan – se osa sinua, joka yhdistyy korkeampiin tietoisuuksiin ja henkisiin oivalluksiin. Joskus, kun kannat sitä pitkään, se voi stimuloida tätä chakraa liikaa, mikä saa aikaan sen kuristavan tunteen, kuin tietoisuus yrittäisi kohota liian nopeasti. Tuolloin sinun kehosi ja mielesi kertovat, että on aika maadoittua uudelleen, antaa energioiden asettua. Tämä on osa sitä tasapainoa, jonka kivien kanssa eläminen opettaa meille – on päiviä, jolloin niiden voima on sinulle sopiva, ja päiviä, jolloin niiden energia voi olla liikaa. Sinä tunnet tämän tasapainon vaistomaisesti."
Universumi hymyili hiljaa Pikkuisen suuntaan, ja sen ääni oli täynnä ymmärrystä: "Ametisti on myös kivi, joka suojelee illuusioilta ja harhaluuloilta. Se ei vain suojaa addiktioilta, kuten myyjä kertoi, vaan auttaa sinua näkemään selkeämmin, mistä jokin riippuvuus tai kaipuu todella kumpuaa. Ametisti toimii kuin peili, paljastaen totuuden. Se saattaa tuntua joskus raskaalta, koska se näyttää sinulle totuuksia, joita et aina halua kohdata. Mutta se tekee sen lempeästi, omaan tahtiinsa, ja sinä olet oppinut kuuntelemaan sitä, luottamaan sen viesteihin."
Universumi hiljeni hetkeksi, antaen Pikkuisen tuntea kiven painon ja sen merkityksen elämässään. "Muista, että kivet ovat täällä tukemassa sinua, mutta ne eivät ole vastuussa henkisestä kasvustasi – se polku on sinun. Kivet, kuten ametistisi, ovat ystäviä matkalla, heijastavat sinun sisäistä viisauttasi ja opastavat sinua, mutta lopulta voima ja tasapaino löytyvät sinusta itsestäsi."
Ametisti, joka lepäsi Pikkuisen kämmenellä, tuntui lämpenevän hieman, ikään kuin sekin tiesi, että heidän välillään oli jatkuva yhteys.
"Kerrohan Universumi vielä, miten kiviä, näitä pieniä energeettisiä ystäviämme huolletaan. Onko mitään erityistä jota tulisi huomioida tai tietää kivien kanssa aikaa viettäessä? Ja mikä on sinun lempikivesi Universumi?
Universumi hymyili Pikkuisen kysymykselle, sillä tämä oli kuin kevyttä keskustelua vanhojen ystävien kesken. Kivien hoitaminen oli tärkeä aihe, mutta samalla syvästi henkilökohtainen, kuten Universumin suosikkikivi.
"Rakas Pikkuinen," Universumi aloitti, "kivet, nämä pienet ystäväsi, kantavat mukanaan paljon energiaa, niin omaa syntyperäänsä kuin sitä, mitä ne keräävät ympäriltään. Niiden huoltaminen on tapa kiittää niitä niiden työstä ja varmistaa, että ne pysyvät tasapainossa – aivan kuten mekin tarvitsemme aikaa latautua ja puhdistua."
Universumi antoi sanojensa virrata ja jatkoi: "Yksi tärkeimmistä asioista, mitä voit tehdä kiviesi hyväksi, on niiden puhdistaminen ja lataaminen. Kivet voivat imeä itseensä energioita, ja ne täyttyvät ja ylikuormittuvat, varsinkin kun ne auttavat sinua emotionaalisesti tai henkisesti. Puhdistamiseen on monia tapoja, ja voit valita sen, mikä tuntuu sinulle luonnolliselta."
Universumi listasi hellästi muutaman suositellun tavan. "Monet kivet voi puhdistaa juoksevan veden alla, varsinkin virtaavan luonnonveden, kuten joen tai lähteen. Vesi kuljettaa pois kiven pinnalle kertyneen energian. Varo kuitenkin joitakin pehmeitä kiviä, kuten seleniittiä, jotka voivat vahingoittua vedessä."
"Yksi kauneimmista tavoista ladata kiviä on jättää ne yön yli kuunvaloon, erityisesti täydenkuun aikana. Kuuenergia on pehmeää ja rauhoittavaa, ja se antaa kiville uuden elämän. Tämä on erityisen hyvä esimerkiksi ametistille ja muille rauhoittaville kiville. Voit käyttää myös puhdistavia yrttejä, kuten salviaa tai palo santoa, ja kuljettaa kiven niiden savun läpi. Tämä puhdistaa sen energisesti ja jättää jälkeensä puhtaan värähtelyn."
"Joskus kivet tarvitsevat syvempää latausta, ja silloin voit haudata ne hetkeksi maahan – takaisin sinne, mistä ne ovat syntyneet. Maan energia palauttaa ne alkuperäiseen tilaansa, aivan kuin maa itsessään antaisi niille uuden alun.Kristalleja voi myös puhdistaa ja ladata äänellä, esimerkiksi soittamalla tiibettiläistä kulhoa tai kelloja kivien läheisyydessä. Äänen värähtely harmonisoi kivien omat värähtelyt ja auttaa niitä löytämään tasapainonsa."
Universumi hiljeni hetkeksi ja jatkoi sitten Pikkuisen toisesta kysymyksestä: "Mikä on minun lempikiveni? Se on ihana kysymys, ja vastaukseni saattaa hieman yllättää. Rakastan kaikkia kiviä, sillä ne ovat jokainen osa minua – niissä on tallennettuna muistoja aikojen alusta asti. Mutta yksi, joka kuvastaa erityisen hyvin universaalia harmoniaa, on vuorikide."
Universumin ääni täyttyi hiljaisesta kunnioituksesta: "Vuorikide, tuo kirkas ja puhdas kivi, on kuin valon ja läpinäkyvyyden ilmentymä. Se ei ole vain pelkkä väritön kristalli – se on kaiken värin ja energian sisältäjä. Vuorikide on monikäyttöinen, sillä se voi sekä vahvistaa muiden kivien energioita että puhdistaa niitä. Se on kuin kaikenkattava valon kantaja, universumin totuuden symboli. Sen avulla voit selkeyttää ajatuksia, vahvistaa aikeitasi ja löytää reitin kohti korkeampaa ymmärrystä."
Universumi tunsi Pikkuisen uteliaisuuden ja päätti vielä sanoa: "Mutta muista, Pikkuinen, jokaisella on oma suosikkinsa, ja se kertoo jotain ainutlaatuista heidän matkansa vaiheesta. Mikä kivi puhuttelee sinua seuraavaksi? Se saattaa olla merkki siitä, mihin suuntaan sinun polkusi on kulkemassa."
Kivet lepäsivät Pikkuisen luona, ja hän tunsi jokaisen niistä kuiskaavan omaa pientä tarinaansa, hiljaisuudessa, mutta samalla niin elävästi.
Comments