Pikkuinen katseli hiljaa yötä, jossa tähdet kimalsivat hopeisina lukemattomina silminä taivaankannella. Pohdiskellen hän kysyi: "Universumi, mitä oikein tarkoitat niillä kosmisilla voimilla, jotka olivat läsnä, kun sieluni syntyi ensimmäistä kertaa? Mitkä nämä voimat oikeastaan ovat? Puhuit niistä kun keskustelimme astrologiasta."
Universumi kuiskasi tähtien takaa. “Kun puhutaan kosmisista voimista, jotka olivat läsnä sielusi syntyessä ensimmäistä kertaa, viitataan maailmankaikkeuden perusvoimiin ja energioihin, jotka muovasivat ja määrittelivät sielusi ydinolemuksen. Sielun rakennuspalikat. Näitä kosmisia voimia voi ymmärtää ikiaikaisina prinsiippeinä, jotka ovat olleet olemassa universumin alusta saakka ja jotka vaikuttavat kaikkeen luomiseen. Ne liittyvät muun muassa alkuenergioihin tai elementteihin, kosmisiin sykleihin ja rytmeihin, valon ja pimeyden dualismiin, kosmiseen älykkyyteen, kollektiiviseen tietoisuuteen ja sielun omaan "taajuuteen" tai värähtelyyn.
“Tarkemmin sanoen rakas Pikkuinen, sielusi ensisyntymän hetkellä kohtasit maailman kaikkeuden perusprinsiippejä – syviä ja ikiaikaisia kosmisia voimia, jotka vaikuttavat kaikkeen olevaan. Voit kuvitella ne maailmankaikkeuden peruspilareiksi, jotka ovat alusta asti ohjanneet luomisen ja elämän säikeitä. Sielusi ensisyntymän hetki asetti siihen ikään kuin jäljen näistä voimista. Näitä periaatteita voisi kutsua alkeisvoimiksi, jotka antavat maailmankaikkeudelle ja kaikille sen osille niiden perustan ja luonteen."
Pikkuinen katseli hiljaisena Universumia ja nyökkäsi merkiksi, että halusi tietää lisää. "Alkeisvoimia…? Voimmeko puhua näistä tarkemmin?" hän kysyi uteliaisuuden värittämällä äänellä.
"Monissa traditioissa näitä voimia on kuvattu eri tavoin, mutta yksi tunnetuimmista on tapa kuvata niitä luonnon elementteinä: tuli, maa, ilma ja vesi. Näiden elementtien kautta sielu saa kosmisen rakenteensa ja sen ainutlaatuisen sävyn. Sielusi ensisyntymässä nämä elementit vaikuttivat yhdessä muodostaen sielusi perustan, ikään kuin sen alkuenergiat ja suuntaviivat." Universumi selitti Pikkuiselle.
Pikkuinen kallisti päätään kiinnostuneena, silmät suurina. "Tuli, maa, ilma ja vesi… miten ne liittyvät minuun, siihen, millainen sielu olen?"
Universumi hymyili Pikkuisen kiinnostuneelle ilmeelle. Se tiedon nälkä jolla nämä maan asukkaat tarttuivat aina uusiin ja tuntemattomiin asioihin oli kaunista katsottavaa. "Ajattelepa elementtejä perusvoimina, joilla jokaisella on oma tehtävänsä. Tuli edustaa sisäistä kipinää, joka voi olla rohkeutta, päättäväisyyttä ja luovuutta, se on perusvoima, joka ohjaa eteenpäin. Maa on vakautta ja realismia, kestävä pohja, joka auttaa maadoittumaan, löytämään paikkasi kaikessa olevassa. Ilma puolestaan symboloi henkisyyttä ja ajattelua, kykyä tarkastella ja analysoida – kuin hengityksen rytmi, joka virtaa jatkuvasti eteenpäin. Vesi edustaa tunteiden ja intuitiivisen ymmärryksen syvyyksiä, sillä se liittyy siihen, miten koet ja tunnet maailman. Kun sielusi syntyi ensimmäistä kertaa, nämä elementit vaikuttivat kuin luojan pensselit – jokainen toi oman sävynsä sieluusi ja määritti värähtelysi. Yhdessä ne muodostivat perustan, josta elämäsi alkoivat.”
Pikkuinen näytti mietteliäältä. "Joten nämä elementit eivät ole vain fyysisiä aineksia vaan myös syvempiä, näkymättömiä prinsiippejä, jotka tuntuvat myös sisimmässäni?"
Universumi nyökkäsi. "Juuri niin. Nämä elementit ovat paljon enemmän kuin fyysisiä aineksia. Ne ovat psyykkisiä ja henkisiä rakenteita, jotka vaikuttavat sielusi olemukseen. Sielun tasolla ne ovat kuin sisäisiä taajuuksia, joista jokainen ilmentää tiettyä tapaa kokea ja olla olemassa. Kun synnyit ensimmäisen kerran, sielusi virittyi näiden elementtien kautta osaksi kaikkeutta, ja se on sittemmin kantanut niitä mukanaan kaikissa elämissäsi."
"Entä syklit, joista puhuit aiemmin? Liittyvätkö ne tähän jollakin tavalla?" Pikkuinen jatkoi kiinnostuneena.
Universumi kohotti katseensa merkitsevästi tähtiin. "Syklit ovat kuin maailmankaikkeuden lyönnit, rytmi, joka ohjaa kaikkea olevaisuutta. Ne ovat ajattoman järjestyksen perusperiaatteita, jotka rytmittävät niin planeettojen liikkeitä, ihmisten elämää kuin itse sielunkin kulkua. Sielusi ensisyntymä ei tapahtunut irrallaan tästä rytmistä, vaan se liittyi siihen saumattomasti – siihen, miten kaikki maailmankaikkeudessa syntyy, kukoistaa, lepää ja uudistuu. Tämä sykli kulkee myös mukanasi elämiesi läpi ja rytmittää jokaisen sielusi vaiheen."
Pikkuinen jäi tuijottamaan kaukaisuuteen, ymmärtäen, että nämä syklit eivät koskeneet vain yksittäisiä hetkiä, vaan olivat mukana jokaisessa sielun elämänvaiheessa. "Voimmeko nähdä nämä syklit? Vai ovatko ne piilossa, kuten jotkut ajatukset tai tunteet?"
"Syklit näkyvät ja tuntuvat monin tavoin. Ne näkyvät vuodenajoissa, yön ja päivän vuorottelussa, planeettojen liikkeissä – ja myös astrologisessa kartassasi, joka kertoo juuri niistä kosmisista hetkistä ja energioista, jotka ovat vahvasti läsnä elämässäsi. Syklit muistuttavat siitä, että olet osa suurempaa kokonaisuutta – ajan ja energioiden jatkuvaa liikettä. Jokainen sykli on kuin hengityksen rytmi maailmankaikkeuden kehossa, ja sielusi on yhteydessä tähän rytmiin jokaisessa elämässä." Universumi totesi.
Pikkuinen huokaisi. "Entä valon ja pimeyden voimat?"
Universumi nyökkäsi hitaasti, katseessaan pohjaton rauha. "Valon ja pimeyden voimat ovat kaksi ikiaikaista vastavoimaa, jotka olivat läsnä jo silloin, kun sielusi sai alkunsa. Valo on tietoisuus, ymmärrys, selkeys ja viisaus – se on kyky nähdä ja tiedostaa. Pimeys taas on tuntematon, tiedostamaton – se on piilossa oleva potentiaali, josta kaikki uusi kasvu ja oivallus kumpuavat. Nämä kaksi voimaa elävät yhdessä kaikessa: ilman pimeyttä ei olisi mitään uutta opittavaa, eikä valoa voisi koskaan löytää. Sielusi ensisyntymässä nämä voimat tasapainottuivat, ja ne loivat kaipuun kasvuun, jonka tunnet edelleen sisimmässäsi. Tasapaino niiden välillä on kuin ikuinen tanssi, jonka kautta sielusi oppii, kasvaa ja muuttuu."
Pikkuinen nyökkäsi, aavistaen, että tämän tasapainon kautta syntyy elämässä syvää ymmärrystä. "Mutta mitä mainitsemasi kosminen älykkyys sitten on?" hän kysyi sitten.
Universumi vastasi katse yhä tähdissä. "Kosminen älykkyys on kaikkialla läsnä oleva tietoisuuden verkko, joka yhdistää kaiken olevaisen. Se on ikään kuin yhteinen viisaus, jossa jokaisen sielun ja jokaisen olennon kokemus sulautuu yhteen. Kun sielusi syntyi, se oli kuin sykäys tässä kosmisessa älykkyydessä, ja siihen tallentui osia tästä universaalista tiedosta. Kosminen älykkyys kantaa mukanaan maailmankaikkeuden ymmärrystä siitä, että kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa tässä suuressa kudelmassa. Kun sielusi astuu uuteen elämään, sillä on syvällä sisällään salattu tietoisuus tästä yhteydestä ja ymmärrys, että kaikella on merkityksensä."
“ Lisäksi jokaisella sielulla on oma värähtelynsä, kuin ainutlaatuinen taajuus, jolla se resonoi. Kun sielusi syntyi, maailmankaikkeuden kosmiset värähtelyt ikään kuin painoivat sieluusi oman sävelen, joka heijastaa sen ydintä ja tarkoitusta. Tämä värähtely on mukana kaikissa elämissäsi ja tuo sinut tietyntyyppisten kokemusten ja olentojen äärelle, jotka heijastavat samaa sävyä. Sielusi resonoi niiden asioiden kanssa, jotka auttavat sitä ilmentämään omaa ydintään ja kasvattamaan ymmärrystään. Tätä taajuutta kutsutaan joskus myös sielun 'tehtäväksi' tai 'elämän tarkoitukseksi', sillä se ohjaa sielua kohti kokemuksia, joiden kautta se voi ilmentää ja laajentaa olemustaan."
Pikkuinen katsoi tähtiin mietteliäänä. "Joten minun sieluni kantaa aina mukanaan tätä ensivärähtelyä riippumatta siitä, mitä elämissäni tapahtuu?"
Universumi hymyili. "Juuri niin, Pikkuinen. Sielusi ydin värähtelee aina oman ainutlaatuisen sävelensä mukaan. Jokainen elämä, jokainen kokemus ja valinta on kuin sävel tai sointu tässä sinfoniassa, mutta ydin – sielusi alkuperäinen värähtely – säilyy muuttumattomana. Se on kuin ainutlaatuinen sävel, jonka kautta koet maailman. Ja niin sielusi kulkee läpi elämien, kantaen aina mukanaan muiston siitä ensimmäisestä hetkestä, kun se liittyi osaksi maailmankaikkeutta."
“Universumi, Onko tämä oppi, josta kirjoitat nyt, alkemiaa?” Pikkuinen empi.
Universumi tutkiskeli Pikkuista katseellaan "Rakas Pikkuinen, kyllä, voit ajatella, että tämä on eräänlaista alkemiaa, mutta ei ehkä sellaista, mitä ensin ajattelet." Universumi tiesi tarkalleen missä Pikkuisen ajatukset kulkivat.
Pikkuinen kohotti kulmiaan kiinnostuneena. "Mitä tarkoitat?”
Universumi nyökkäsi tuskin havaittavasti. "Perinteisesti alkemia on kuvattu yrityksenä muuntaa metalleja kullaksi tai luoda ikuisen elämän eliksiiri. Mutta tämä on vain yksi, kirjaimellinen taso alkemian syvemmässä symboliikassa. Todellinen alkemia tapahtuu sielussa, ja sen tavoite on muuntaa henkinen lyijy, eli alemman luontomme painavat ja sitovat ominaisuudet, henkiseksi kullaksi – kirkastuneeksi ja puhtaaksi sieluksi, joka tuntee oman jumalallisen ytimensä."
"Siis tarkoitat, että alkemia on sisäistä työtä? Että meissä tapahtuu muodonmuutos, ei vain aineessa?"
Universumi hymyili ja jatkoi. "Aivan oikein, Pikkuinen. Sielun alkemiassa tavoitteena ei ole muuttaa ulkoisia aineita, vaan muuntaa oma sisäinen olemuksemme. Alkemiaa voidaan ymmärtää prosessina, joka vie sielun kohti sen todellista, kirkastunutta olemusta, kuten metallia kuumennetaan ja puhdistetaan, jotta sen puhdas muoto tulee esiin. Tätä prosessia kutsutaan myös ’henkiseksi alkemialaboratorioksi’, jossa jokainen kokemus, tunne ja oppi on kuin raaka-aine, joka auttaa meitä saavuttamaan sielumme jalostuneen muodon."
Pikkuinen mietti tätä hetken, yrittäen hahmottaa, mitä tällainen muodonmuutos käytännössä tarkoittaisi. "Miten tällainen muodonmuutos siis tapahtuu? Puhuit kosmisista voimista, sykleistä ja valosta ja pimeydestä – liittyvätkö ne kaikki tähän alkemiaan?"
Universumi nyökkäsi. "Kyllä, kaikki nuo ovat osa sielun alkemiallista matkaa. Ensimmäinen vaihe on alkemistien nimittämä ’nigredo’, tai ’mustuus’, joka vastaa pimeyden kohtaamista. Se on vaihe, jossa ihminen joutuu kohtaamaan omat varjonsa – ne osat itsestään, jotka ovat jääneet tiedostamattomaan, kuin lyijy, jota alkemia pyrkii kirkastamaan. Tätä seuraa ’albedo’, tai ’valkeus’, jossa sielu alkaa nähdä ja tunnistaa oman valonsa; sielu kohoaa ja alkaa löytää korkeampaa yhteyttä. Lopulta saavutetaan ’rubedo’, tai ’punaisuus’, joka on puhdistettu ja eheä sielun tila – henkinen kulta, jossa sielu on löytänyt oman todellisen olemuksensa ja tehtävänsä maailmassa."
Pikkuinen hymyili oivalluksen valaisemana. "Siis alkemia onkin syvimmiltään sielun puhdistamista ja sen todellisen olemuksen löytämistä?"
Universumi vastasi myöntävästi. "Aivan niin, Pikkuinen. Alkemia on symbolinen matka, jossa sielu muuttaa lyijymäiset, rajoittavat piirteensä kirkkaaksi, kultaiseksi olemukseksi. Se on muuntumisprosessi, jossa kaikki se, mikä tuntuu raskaalta tai sitovalta, on tarkoitettu jalostumaan ja tuomaan esiin sielun ikuisen valon. Kosmiset voimat – kuten valon ja pimeyden, elementtien ja syklien harmonia – ohjaavat sinua tässä prosessissa, sillä ne ovat osa maailmankaikkeuden ikuista järjestystä ja kasvua, jonka kautta sielusi muotoutuu kohti omaa korkeinta totuuttaan."
Pikkuinen huokaisi syvään, tuntiessaan palasten loksahtelevan paikalleen. "Kiitos, Universumi, että opetat minulle tämän ikiaikaisen alkemian taidon."
Universumi hiljeni hyväksyvästi, mutta Pikkuinen saattoi yhä kuulla hänen läsnäolonsa hiljaisuudessa.
Comments